Perinnönjaon hinta

Miksi perinnönjaolle ei ole yhtä hintaa

Kysymys ”mitä perinnönjako maksaa” kuulostaa siltä, että siihen pitäisi olla numero. Sitä ei ole, eikä syy ole se, ettei kukaan viitsisi laskea. Syy on, että perinnönjako ei ole yksi suorite vaan tapahtuma, jonka kulurakenne riippuu kokonaan kahdesta muuttujasta.

Ensimmäinen on omaisuuden laatu. Pesä, jossa on pankkitilejä ja tavallista irtainta, jaetaan ilman että kenellekään viranomaiselle maksetaan mitään: rahat siirretään, tavarat sovitaan ja asiakirja allekirjoitetaan. Pesä, johon kuuluu kiinteistö, kohtaa kirjaamismaksut. Kumpikin on aivan tavallinen kuolinpesä, ja niiden kuluero syntyy ennen kuin kukaan on tehnyt mitään väärin.

Toinen on se, ovatko osakkaat samaa mieltä. Tämä on kalliimpi muuttujista, ja se on myös ainoa, johon osakkaat itse voivat vaikuttaa. Yksimielinen jako on asiakirjan hinta. Erimielinen jako siirtyy käräjäoikeuden määräämälle pesänjakajalle, ja siinä vaiheessa kuluja tulee sekä hakemuksesta että jakajan työstä — eikä jälkimmäistä pysty kukaan kertomaan etukäteen.

Tästä seuraa, että kuluja kannattaa katsoa erikseen eikä yhtenä summana. Alla oleva taulukko kertoo, mitkä maksut ovat julkaistuja ja mistä ne peritään. Se, mitä juuri sinun pesäsi maksaa, on niistä se osajoukko, joka omaan tilanteeseesi osuu — useimmiten pieni.

Yksi asia on syytä sanoa heti, koska se on tämän sivun epäintuitiivisin kohta: perintövero ei ole jaon kulu. Se määrätään perukirjan tiedoista ja tulee maksettavaksi riippumatta siitä, jaetaanko pesä koskaan. Siihen palataan jäljempänä omassa jaksossaan.

Kuluja kannattaa myös katsoa ilman kiirettä, ja tässä perinnönjako eroaa perunkirjoituksesta jyrkästi. Perunkirjoitukselle on laissa määräaika, jonka ylittämisestä seuraa maksuja. Jaolle sellaista ei ole: pesä voi pysyä jakamattomana, ja oikeus vaatia jakoa säilyy. Se tarkoittaa, että kalliin ja halvan reitin välillä voi oikeasti valita — sopimiseen käytetty aika ei maksa mitään, kun taas sopimisen epäonnistuminen maksaa. Aiheesta tarkemmin oppaassa perinnönjaon edellytykset ja oikea järjestys.

Julkaistut maksut yhdellä silmäyksellä

Jokainen rivi on luettu sen viranomaisen omilta sivuilta, joka maksun perii. Sarake ”Milloin” kertoo, mikä tilanne maksun laukaisee — useimmissa pesissä osa riveistä ei koske lainkaan.

Taulukossa ei ole yhteissummaa, eikä sellaista tule lisätä. Rivit eivät ole vaihtoehtoja toisilleen eivätkä ne kerry päällekkäin: tavallisin kuolinpesä osuu niistä yhteenkään, ja pesä jossa on kesämökki ja yksi osakas lunastamassa toista osuu useimpiin. Luku, joka syntyisi laskemalla ne yhteen, ei kuvaisi kenenkään tilannetta.

Sitovan perinnönjakokirja maksaa 299 €, ja se on kiinteä riippumatta pesän koosta. Viranomaismaksut ovat samat riippumatta siitä, kuka asiakirjan laatii — ne peritään omaisuudesta ja menettelystä, eivät laatijasta.

Kiinteistö on se kohta, jossa jako alkaa maksaa

Kiinteistön omistus on kirjattava, ja kirjaaminen maksaa. Se on yksinkertainen sääntö, mutta sen soveltaminen kuolinpesään yllättää useimmat, koska maksu tulee vastaan kahdesti eikä kerran.

Järjestys on looginen, kun sen kerran näkee. Vainajan kuollessa kiinteistö siirtyy kuolinpesälle, ja se tosiasia kirjataan selvennyslainhuudolla. Vasta jako ratkaisee, kenelle kiinteistö lopulta jää, ja tuo omistuksensiirto kirjataan omalla lainhuudollaan. Kyseessä ei siis ole sama toimitus kahteen kertaan vaan kaksi eri kirjausta, joista ensimmäinen koskee pesää ja toinen osakasta.

Käytännön johtopäätös on, että kiinteistön sisältävässä pesässä kirjaamismaksut kannattaa laskea mukaan jo silloin, kun mietitään kuka kiinteistön ottaa. Ne eivät ole suuria suhteessa kiinteistön arvoon, mutta ne ovat todellisia, ne tulevat maksettaviksi aikataulussa jota osakkaat eivät valitse, ja niistä ei ole neuvoteltavissa.

Kaksi käytännön kysymystä kannattaa sopia etukäteen. Ensinnäkin kuka maksun maksaa: selvennyslainhuuto koskee koko pesää, joten se otetaan luontevasti pesän varoista, kun taas lainhuuto koskee sitä osakasta, joka kiinteistön saa. Toiseksi milloin hakemus tehdään: lainhuutoa on haettava määräajassa saannosta, ja ajantasaisen määräajan sekä hakemuksen liitteet voi tarkistaa Maanmittauslaitokselta. Kumpikaan ei ole suuri asia, jos ne on sovittu — mutta jälkikäteen kumpikin on yksi erimielisyyden aihe lisää.

Milloin jaosta tulee osittain kauppa

Tämä on tämän sivun tärkein yksittäinen sääntö, ja se yllättää, koska se kääntyy väärinpäin siihen nähden, mitä useimmat olettavat. Perinnöstä ei makseta varainsiirtoveroa. Mutta kaikkein tavallisin reiluuden järjestely — yksi osakas pitää talon ja maksaa toisille erotuksen — voi tehdä osasta jakoa verollisen.

Ratkaisevaa on mistä raha tulee, ei se, kuinka paljon sitä liikkuu. Jos osakkaat tasaavat osuuksia pesän omilla varoilla — myydään yksi kohde ja jaetaan rahat — kyse on edelleen perinnöstä eikä veroa tule. Jos taas maksat toiselle osakkaalle omista säästöistäsi tai pankista otetulla lainalla, se osuus ei ole perintöä vaan vastiketta.

Vero kohdistuu siis vain siihen osuuteen, joka on maksettu ulkopuolisella rahalla, eikä koko omaisuuden arvoon. Se on hyvä uutinen, mutta se tarkoittaa myös, että osuus on laskettava — ja että ilmoitus on annettava. Kumpikaan ei tapahdu itsestään, ja kumpaakaan ei tee asiakirjan laatija.

Tämän tietäminen etukäteen kannattaa siksi, että se voi muuttaa jaon rakennetta. Sama lopputulos saadaan usein aikaan tavalla, joka ei tuo ulkopuolista rahaa mukaan lainkaan. Kumpi tapa on parempi, riippuu pesästä ja ihmisistä — mutta valinta kannattaa tehdä tietoisesti, ei vahingossa.

Pesänjakajan palkkio — se luku, jota kukaan ei kerro etukäteen

Jos osakkaat eivät pääse sopuun, jakoa ei jätetä tekemättä. Osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä, jolloin jako siirtyy ulkopuolisen tehtäväksi. Tällä on kaksi hintaa, joista toinen on julkaistu ja toinen ei.

Hakemusmaksua ei löydy tuomioistuinten hinnastosta pesänjakajan nimellä, eikä siitä pidä päätellä, ettei maksua olisi: pesänjakajan määrääminen on hakemusasia, ja se kuuluu hakemusasioiden yleiseen riviin. Maksu koskee hakemuksen käsittelyä ja se peritään kertaalleen.

Se, mitä palkkiolla ostetaan, selittää samalla miksi sitä ei voi hinnoitella etukäteen. Pesänjakaja ei ole välimies, joka kirjaa valmiin sovun paperille: hän selvittää mitä pesässä on, pyrkii ensin saamaan osakkaat sopimaan, ja jos sopua ei synny, toimittaa jaon lain mukaan riippumatta siitä, mitä osakkaat siitä ajattelevat. Työn määrä riippuu siis kokonaan siitä, kuinka kaukana osakkaat ovat toisistaan ja kuinka selvillä pesän varat ovat — kahdesta asiasta, jotka eivät ole tiedossa silloin, kun hakemus jätetään.

Pesänjakajalla on oikeus palkkioon tekemästään työstä, ja palkkio maksetaan kuolinpesän varoista eli tulee osakkaiden osuuksista pois. Sen suuruutta ei ole mahdollista kertoa etukäteen: se määräytyy sen mukaan, kuinka paljon työtä jako vaatii, eikä mikään viranomainen julkaise siitä taksaa tai keskiarvoa. Tällä sivulla ei siksi esitetä siitä lukua. Ainoa rehellinen tapa arvioida se on kysyä määrätyltä pesänjakajalta itseltään, kun jako on hänen käsissään.

Käytännön johtopäätös on epämukava mutta selvä. Ainoa kuluerä, joka voi kasvaa rajattomasti, on se, jonka osakkaat itse laukaisevat olemalla eri mieltä — ja se on myös ainoa, jota mikään palvelu ei voi luvata pitää poissa. Kaikki muu tällä sivulla on julkaistua ja ennakoitavaa.

Perintövero ei ole jaon kulu

Perintövero on useimmiten suurin yksittäinen summa, joka kuolinpesään liittyy, joten sen puuttuminen tämän sivun taulukosta vaatii selityksen. Syy ei ole se, että se olisi pieni tai epävarma. Syy on, että se ei ole jakamisen kulu.

Perintövero määrätään perukirjaan koottujen tietojen perusteella, ja se tulee maksettavaksi riippumatta siitä, jaetaanko pesä koskaan. Jakamatta jättäminen ei siirrä sitä, ja jakaminen ei nosta sitä. Se ei myöskään määräydy sen mukaan, kuka jakokirjan on laatinut — mikään palvelu ei voi luvata siihen vaikuttavansa, eikä tämäkään.

Sen sisältö — veroluokat, asteikko ja vähennykset — on oma aiheensa, ja sillä on oma sivunsa: perukirja ja perintövero. Ajantasaiset asteikot löytyvät Verohallinnolta.

Jaon kannalta perintöverosta riittää tietää yksi asia: se on hoidettu ennen kuin jakoon päästään, koska se perustuu perunkirjoituksessa selvitettyihin lukuihin. Jos perukirja on tekemättä, kysymys jaon hinnasta on ennenaikainen.

Milloin verkkopalvelu ei riitä

Asianajopalkkio riippuu toimeksiannon laadusta ja työmäärästä, mutta lopullinen palkkio perustuu yleensä tuntilaskutukseen. Suomen Asianajajaliiton vuoden 2025 selvityksessä keskimääräinen tuntihinta yksityishenkilön asiassa oli noin 300 euroa tunnilta, ja hajonta oli suurta. Lopullista hintaa ei siis tiedetä etukäteen. Vastineeksi saat henkilön, joka perehtyy juuri sinun tilanteeseesi ja vastaa siitä.

Perinnönjaossa asiantuntijalta ei osteta ensisijaisesti asiakirjaa. Jakokirja on useimmiten yksinkertainen, ja vaikea osuus on sitä ennen: sopiminen siitä, kuka saa mitäkin, ihmisten kesken jotka ovat sukua toisilleen ja joiden välit voivat olla jaon jälkeen pysyvästi toiset. Ulkopuolinen ostetaan sitä varten — jotta joku, jolla ei ole osuutta asiassa, sanoo ääneen mikä on kunkin osuus. Siitä maksetaan tunneittain, ja tuntimäärä riippuu siitä, kuinka kaukana osakkaat ovat toisistaan — ei siitä, kuinka arvokas pesä on.

Toimeksianto kannattaa erityisesti silloin, kun jaossa on jokin, joka on ratkaistava ennen kuin osuuksista voi edes puhua: osakkaana on alaikäinen tai edunvalvonnassa oleva henkilö, pesässä on ulkomaankytkentöjä, tai joku on ilmoittanut vaativansa lakiosaansa. Nämä eivät ole asiakirjan ongelmia vaan sen edellytyksiä, ja ne on selvitettävä ensin.

Tekemätön ositus ei enää kuulu tähän joukkoon. Jos vainaja oli naimisissa eikä ositusta ole vielä toimitettu, sitä ei tarvitse teettää erikseen ennen jakoa: verkkopalvelu kokoaa osituksen ja perinnönjaon samaan asiakirjaan samalla hinnalla, ja leski allekirjoittaa sen osituksen osapuolena.

Raja kulkee siis kysymyksessä siitä, onko riitaa vai ei — ei siinä, kuinka arvokas pesä on. Suuri mutta yksimielinen pesä jaetaan ohjatusti. Pieni ja riitainen ei jakaudu millään hinnalla, koska ongelma ei ole asiakirjassa.

Lähde: Suomen Asianajajaliitto, 2025

Mitä 299 € kattaa

Sitovan perinnönjakokirja on tarkoitettu pesiin, joiden osakkaat ovat jaosta keskenään yksimielisiä ja allekirjoittavat sen itse. Kysyttävää on kolmea lajia: keitä osakkaat ovat, mikä on kunkin osuus ja mitä omaisuutta jaetaan. Vastauksista syntyy asiakirja, joka on kokonaan luettavissa ennen maksupäätöstä.

Se, mikä jää osakkaiden tehtäväksi, on jaosta sopiminen ja allekirjoittaminen. Jälkimmäinen kannattaa ottaa vakavasti: yhdenkin osakkaan puuttuva allekirjoitus tarkoittaa, ettei jako ole valmis. Kyse ei ole muodollisuudesta vaan siitä, että jako on osakkaiden yhteinen sopimus ja sopimus syntyy vasta kun kaikki ovat siinä mukana.

Kannattaa siis suhtautua hintaan työnjakona. Kiinteä summa kattaa sen osan, joka on mekaanista ja jossa virheet syntyvät huolimattomuudesta. Sopiminen, kirjaamishakemukset ja mahdollinen veroilmoitus jäävät osakkaille — ja niiden hinta on juuri se, mitä tämän sivun taulukko kertoo.

Kiinteä hinta on siitä hyödyllinen, että se on ainoa tämän sivun luvuista, joka on tiedossa ennen kuin mitään on tapahtunut. Kirjaamismaksut selviävät, kun tiedetään mitä pesässä on. Vero selviää, kun tiedetään miten tasaus maksetaan. Pesänjakajan palkkio selviää vasta jälkikäteen. Asiakirjan hinta tiedetään heti, eikä se muutu pesän koon mukaan — mikä on koko syy siihen, että se on kiinteä eikä prosentti jäämistöstä.

Lähteet

Kaikki tällä sivulla esitetyt maksut on luettu ne perivän viranomaisen omilta sivuilta 31.8.2026.

• Kiinteistöjen ja huoneistojen rekisteröintimaksut, Maanmittauslaitos – lainhuudon ja selvennyslainhuudon maksut 1.1.2026 alkaen.
• Vaihto, ositus ja perinnönjako, Verohallinto – perintösaannon verovapaus ja pesän ulkopuolisten varojen sääntö.
• Varainsiirtovero, Verohallinto – prosentit kiinteistölle ja asunto-osakkeelle.
• Maksut, Tuomioistuinlaitos – hakemusasian maksu käräjäoikeudessa.
• Perintökaari (40/1965), Finlex – perinnönjako, pesänjakaja ja tämän palkkio (23 luku).
• Mitä asianajajan käyttäminen maksaa, Suomen Asianajajaliitto – tuntihinnan keskiarvo yksityishenkilön asiassa, 2025.

Lue myös

• Perukirja ja perintövero – veroasiakirjana
• Milloin perinnönjaon voi tehdä itse
• Sopimusjako vai toimitusjako – kumpi sopii?
• Perunkirjoituksen hinta – kaikki kulut eriteltynä