Ositus avioerossa – näin omaisuus jaetaan

Kun avioliitto päättyy, omaisuussuhteet on purettava. Tätä kutsutaan ositukseksi. Ositus on usein avioeron konkreettisin ja tunnepitoisin osa: siinä ratkaistaan, kuka saa asunnon, miten säästöt jaetaan ja maksaako toinen toiselle tasinkoa. Tästä oppaasta saat selkeän kuvan siitä, miten ositus avioerossa toimii, mitä tasinko tarkoittaa, milloin ositus voidaan tehdä ja miten jaosta laaditaan asiakirja.

Mitä ositus tarkoittaa

Avioliiton aikana kumpikin puoliso omistaa ja hallitsee omaa omaisuuttaan. Avioliiton päättyessä tämä omaisuus jaetaan – ja jaon lähtökohta on avio-oikeus. Avio-oikeus tarkoittaa oikeutta saada puolet puolisoiden yhteenlasketusta nettovarallisuudesta. Käytännössä tämä toteutetaan osituksessa: omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan, ja se, jolla on enemmän, maksaa toiselle erotuksen.

Osituksessa kummankin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennetään ensin hänen velkansa, minkä jälkeen näin saadut säästöt lasketaan yhteen ja puolitetaan. Avio-oikeudesta vapaa omaisuus – esimerkiksi avioehdolla poissuljettu – jää laskelman ulkopuolelle.

Ositus vai omaisuuden erottelu

Kaikissa avioeroissa ei tehdä varsinaista ositusta. Ratkaisevaa on, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen:

• Ositus tehdään, kun avio-oikeus on voimassa. Omaisuus tasataan, ja tasinkoa voidaan maksaa.
• Omaisuuden erottelu tehdään, kun avio-oikeutta ei ole – esimerkiksi silloin, kun puolisot ovat tehneet avioehdon, jolla avio-oikeus on suljettu pois. Tällöin kumpikin pitää oman omaisuutensa eikä tasinkoa makseta.

Ero näiden kahden välillä on käytännössä suuri, ja se kannattaa selvittää ennen asiakirjan laatimista. Olemme käsitelleet eron tarkemmin omassa oppaassaan.

Mikä tasinko on

Tasinko on osituksessa maksettava tasauserä. Kun omaisuus tasataan, se puoliso, jolla on enemmän nettovarallisuutta, suorittaa toiselle erotuksen. Näin molemmille jää avio-oikeuden mukainen osuus. Tasinko voidaan maksaa rahana tai luovuttamalla omaisuutta.

Kummankin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennetään velat, säästöt lasketaan yhteen ja puolitetaan; enemmän omistava luovuttaa toiselle tasinkoa. Tasingon maksaja saa valita, mitä omaisuutta luovuttaa, ja voi suorittaa tasingon myös rahana.

Osituskirja-palvelussa tasinko ilmoitetaan vapaana tekstinä – kuvaat itse, maksetaanko tasinkoa, kuka maksaa kenelle ja kuinka paljon. Palvelu ei laske tasinkoa puolestasi, vaan kokoaa sopimanne lopputuloksen selkeään muotoon.

Milloin ositus voidaan toimittaa

Ositusta ei tehdä missä tahansa vaiheessa, vaan se edellyttää ositusperustetta. Käytännössä ositusperuste syntyy, kun avioero on tullut vireille. Tämä kytkee osituksen eroprosessin etenemiseen.

Ositusperuste syntyy, kun avioeroasia tulee vireille käräjäoikeudessa; tähän hetkeen "jäädytetään" avio-oikeuden piiri, eikä vireilletulon jälkeen saatuun omaisuuteen ole toisella avio-oikeutta. Ositus voidaan toimittaa heti ositusperusteen synnyttyä, jo harkinta-aikana, eikä sen toimittamiselle ole laissa takarajaa.

Miten ositus dokumentoidaan

Kun osapuolet ovat sopineet omaisuuden jaosta, siitä laaditaan asiakirja – osituskirja (tai omaisuuden erottelukirja, jos kyseessä on erottelu). Tämä on sopimusositus: osapuolet sopivat jaosta keskenään ja saattavat sen voimaan oikeassa määrämuodossa.

Hyvä osituskirja sisältää ainakin:

• osapuolet – molempien nimet, henkilötunnukset ja osoitteet
• ositusperusteen – avioeron vireilletulo, johon ositus perustuu
• menettelyn – onko kyseessä ositus vai omaisuuden erottelu
• omaisuuden jaon – mitä kumpikin saa tai pitää, yksilöitynä
• mahdollisen tasingon – maksetaanko tasinkoa, kuka maksaa kenelle
• allekirjoitukset ja todistamisen – molemmat osapuolet allekirjoittavat, ja asiakirja todistetaan

Voiko ositusta moittia

Tehtyä ositusta voidaan tietyissä tilanteissa moittia tai sovitella, jos sen lopputulos on virheellinen tai johtaa kohtuuttomaan tulokseen toiselle osapuolelle. Tämä on kuitenkin poikkeus, ei pääsääntö – hyvin laadittu, selkeä ja tasapuolinen ositus on epätodennäköisemmin moittimisen kohteena.

Pesänjakajan toimittamaa ositusta voidaan moittia kanteella kuuden kuukauden kuluessa osituksen toimittamisesta, minkä jälkeen ositus on lainvoimainen ja lopullinen. Osapuolten sopimaan ositukseen ei sovelleta moiteaikaa, vaan se sitoo heti; sen pätemättömyyteen voidaan vedota muotovirheen tai muun yleisen pätemättömyysperusteen nojalla. Ositusta voidaan lisäksi sovitella, jos se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Miksi tämä kannattaa tehdä huolella

Ositus tehdään usein tilanteessa, jossa tunteet ovat pinnassa ja osapuolten välit voivat olla kireät. Epäselvä tai puutteellinen osituskirja voi johtaa erimielisyyksiin myöhemmin – juuri silloin, kun asiaan on vaikea palata. Selkeä, oikein laadittu asiakirja, jossa omaisuus on yksilöity tarkasti ja jaon ehdot on kirjattu yksiselitteisesti, vähentää riitojen riskiä.

Ohjattu palvelu kysyy oikeat tiedot tilanteeseesi – onko kyseessä ositus vai erottelu, mitä kumpikin saa ja maksetaanko tasinkoa – ja muotoilee asiakirjan selkeästi sekä muistuttaa muoto- ja todistamisvaatimuksista.

Usein kysytyt kysymykset

Alla vastauksia ositusta koskeviin yleisimpiin kysymyksiin.