Avioehto ja avioero – näin avioehto vaikuttaa omaisuuden jakoon

Avioehdon todellinen merkitys mitataan vasta avioerossa. Niin kauan kuin avioliitto jatkuu, avioehto on hiljainen taustasopimus – mutta eron koittaessa se ratkaisee, jaetaanko omaisuus puoliksi vai pitääkö kumpikin omansa. Tästä oppaasta saat selkeän kuvan siitä, miten avioehto vaikuttaa omaisuuden jakoon erossa, milloin sen on oltava tehtynä ja voiko siitä poiketa.

Mitä avioerossa tapahtuu ilman avioehtoa

Kun avioliitto päättyy eroon, omaisuus jaetaan osituksessa. Pääsääntö on, että puolisoiden omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi: se, jolla on enemmän omaisuutta, maksaa toiselle erotuksen tasinkona. Tämä johtuu avio-oikeudesta – oikeudesta saada puolet puolisoiden yhteenlasketusta nettovarallisuudesta.

Tämä yllättää monet: vaikka omaisuus olisi hankittu yksin tai saatu perintönä, se voi pääsäännön mukaan tulla jaettavaksi. Avioehto on nimenomaan se väline, jolla tähän voidaan sopia toisin.

Osituksessa kummankin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennetään ensin velat, säästöt lasketaan yhteen ja puolitetaan, ja enemmän omistava luovuttaa toiselle tasinkoa. Avio-oikeus koskee lähtökohtaisesti kaikkea puolisoiden omaisuutta, myös yksin hankittua tai perintönä saatua, jollei sitä ole avioehdolla suljettu pois.

Miten avioehto muuttaa jakoa

Avioehdolla avio-oikeus voidaan sulkea pois, jolloin ositus toimitetaan toisin kuin pääsäännön mukaan.

Avio-oikeus suljettu kokonaan pois

Kumpikin pitää oman omaisuutensa, eikä tasinkoa makseta. Erossa ei tehdä varsinaista tasausta vaan kumpikin lähtee omillaan. Tämä on selkein ja yleisin muoto.

Avio-oikeus suljettu osittain pois

Avioehdossa nimetty omaisuus – esimerkiksi yritys, perintö tai tietty kiinteistö – rajataan jaon ulkopuolelle, mutta muu omaisuus tasataan normaalisti. Tällöin on ratkaisevan tärkeää, että rajattu omaisuus on yksilöity tarkasti, jottei erossa synny riitaa siitä, mikä kuului poissulkemisen piiriin.

Avio-oikeus voidaan sulkea pois kokonaan tai osittain sekä molemminpuolisesti tai vain yhteen suuntaan. Avio-oikeudesta vapaa omaisuus jää osituslaskelman ja tasingon ulkopuolelle. Poissuljetun omaisuuden sijaan tullut omaisuus on lähtökohtaisesti myös vapaata, mutta sen tuotto on avio-oikeuden alaista, jollei sitä ole avioehdossa erikseen suljettu pois – siksi tuotosta ja sijaan tulleesta omaisuudesta kannattaa määrätä nimenomaisesti.

Esimerkkitilanne

Annalla on ennen avioliittoa perustettu yritys ja Villellä huomattava sijoitusvarallisuus. He tekevät avioehdon, jossa avio-oikeus suljetaan vastavuoroisesti kokonaan pois. Kun he kymmenen vuotta myöhemmin eroavat, kumpikin pitää oman omaisuutensa: Annan yritys ja Villen sijoitukset jäävät jaon ulkopuolelle, eikä kumpikaan maksa toiselle tasinkoa. Ilman avioehtoa varallisuus olisi tasattu puoliksi.

Milloin avioehdon on oltava tehtynä

Avioehto vaikuttaa ositukseen vain, jos se on voimassa silloin, kun avioliitto päättyy. Käytännössä tämä tarkoittaa, että avioehto on sekä laadittava oikeassa muodossa että rekisteröitävä DVV:hen riittävän ajoissa – ei vielä silloin, kun ero on jo edennyt.

Avioeroprosessissa on hetki, jonka jälkeen tehty tai rekisteröity avioehto ei enää välttämättä vaikuta osituksessa jaettavaan omaisuuteen. Siksi avioehtoa ei kannata jättää tehtäväksi vasta, kun ero on jo ajankohtainen.

Avioehdon ajoitus kytkeytyy tiiviisti sen rekisteröintiin – avioehto kun tulee voimaan vasta DVV-rekisteröinnin myötä. Rekisteröinnin kulku ja määräajat on käsitelty erikseen tarkemmin.

Voiko avioehdon sivuuttaa, jos se tuntuu kohtuuttomalta

Avioehto on lähtökohtaisesti sitova: sen tarkoitus on nimenomaan tuoda varmuutta siitä, miten omaisuus jaetaan. Tietyissä poikkeustilanteissa avioehtoa tai ositusta voidaan kuitenkin sovitella, jos sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen toiselle osapuolelle.

Kohtuullistaminen on poikkeus, ei pääsääntö, eikä siihen kannata laskea avioehtoa tehdessä. Hyvin laadittu, tasapuolinen avioehto on epätodennäköisemmin sovittelun kohteena kuin yksipuolinen tai epäselvä.

Ositusta voidaan sovitella, jos se muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puoliso saisi perusteetonta taloudellista etua. Harkinnassa otetaan huomioon erityisesti avioliiton kesto, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi sekä muut talouteen liittyvät seikat. Sovittelussa avioehto voidaan sivuuttaa osaksi tai kokonaan, mutta kyseessä on poikkeuksellinen keino.

Entä velat?

Avioehto koskee avio-oikeutta omaisuuteen, ei suoraan vastuuta veloista. Kumpikin puoliso vastaa lähtökohtaisesti omista veloistaan myös avioliiton aikana. Velat kuitenkin vaikuttavat osituslaskelmaan, koska tasaus tehdään nettovarallisuudesta.

Avioehto ei vaikuta velkavastuuseen: kumpikin puoliso vastaa yksin omista veloistaan koko omaisuudellaan. Osituslaskelmassa kunkin avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta vähennetään kuitenkin ensin hänen velkansa, minkä jälkeen säästöt lasketaan yhteen ja puolitetaan.

Miksi tämä kannattaa tehdä huolella

Avioehto luetaan tarkalla silmällä juuri silloin, kun sen merkitys on suurin ja osapuolten välit voivat olla tulehtuneet. Epäselvä sanamuoto, väärin rajattu omaisuus tai myöhässä rekisteröity asiakirja voi johtaa juuri päinvastaiseen lopputulokseen kuin oli tarkoitus – ja virhe paljastuu vasta erossa, jolloin sitä ei enää voi korjata.

Ohjattu palvelu kysyy oikeat kysymykset tilanteeseesi – suljetaanko avio-oikeus kokonaan vai osittain, vastavuoroisesti vai vain toiseen suuntaan – ja muotoilee ehdot selkeästi sekä muistuttaa rekisteröinnistä, jotta avioehto on oikeasti voimassa silloin, kun siihen vedotaan.