Tasinko – mikä se on ja miten se lasketaan

Tasinko on osituksen ydin. Kun avioliitto päättyy ja puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, heidän avio-oikeuden alainen nettovarallisuutensa tasataan niin, että kumpikin saa siitä puolet. Tasinko on se erä, jonka enemmän omistava puoliso luovuttaa toiselle, jotta tasaus toteutuu. Tästä oppaasta näet, miten tasinko lasketaan vaihe vaiheelta, kuka sen maksaa ja millä tavalla – ja milloin sitä ei makseta lainkaan.

Mistä tasinko syntyy

Avio-oikeus tarkoittaa, että kummallakin puolisolla on osituksessa oikeus puoleen siitä omaisuudesta, johon avio-oikeus ulottuu. Se ei siirrä omistusoikeutta avioliiton aikana: kumpikin omistaa omansa niin kauan kuin avioliitto jatkuu. Oikeus aktualisoituu vasta, kun avioliitto purkautuu ja omaisuus ositetaan.

Jos avio-oikeus on suljettu avioehdolla kokonaan pois, ositusta ei tehdä lainkaan, vaan omaisuus vain erotellaan eikä tasinkoa makseta. Ero on selitetty oppaassa ositus vai omaisuuden erottelu.

Näin tasinko lasketaan

Laskenta etenee avioliittolain mukaisessa järjestyksessä:

1. Rajataan laskennan ulkopuolelle se, mihin avio-oikeutta ei ole. Tällaista on esimerkiksi omaisuus, josta avioehdossa, lahjakirjassa tai testamentissa on määrätty, ettei siihen ole avio-oikeutta, sekä omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut perintönä, lahjana tai testamentilla sen jälkeen, kun avioeroasia on tullut vireille. Puoliso voi lisäksi erottaa itselleen henkilökohtaiset vaatteensa ja käyttöesineensä kohtuullisessa määrin.
2. Lasketaan kummankin säästö. Kummankin puolison avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvosta vähennetään hänen velkansa. Tulos on puolison säästö.
3. Lasketaan säästöt yhteen ja puolitetaan. Kumpikin saa puolet yhteenlasketusta säästöstä – tätä puolikasta kutsutaan avio-osaksi.
4. Todetaan tasinko. Puoliso, jonka oma säästö ylittää avio-osan, luovuttaa ylimenevän osan toiselle. Käytännössä tasinko on puolet puolisoiden säästöjen erotuksesta.

Esimerkki

Toisen puolison säästö on 180 000 euroa ja toisen 40 000 euroa. Säästöt ovat yhteensä 220 000 euroa, joten kummankin avio-osa on 110 000 euroa. Varakkaampi puoliso luovuttaa toiselle 70 000 euroa tasinkona. Sen jälkeen kummallakin on 110 000 euroa. Luvut ovat keksittyjä ja kuvaavat vain laskennan järjestystä.

Osituksessa voidaan joutua ottamaan huomioon myös vastikkeita: jos puoliso on esimerkiksi käyttänyt avio-oikeuden alaista omaisuutta omaan avio-oikeuden ulkopuoliseen omaisuuteensa, toiselle voi kuulua siitä hyvitys. Samoin puolisoiden yhteinen velka ja erääntynyt elatusapu vaikuttavat laskelmaan. Nämä ovat tilanteita, joissa laskelma kannattaa käydä läpi huolellisesti.

Kuka maksaa ja millä tavalla

Tasingon maksaa puoliso, jolla on osituksen laskennassa enemmän avio-oikeuden alaista nettovarallisuutta. Suunta määräytyy siis lähtötilanteesta – ei siitä, miten omaisuus lopulta jaetaan.

Maksajalla on laissa kaksi tärkeää oikeutta:

• Hän saa itse päättää, mitä omaisuutta luovuttaa. Toinen puoliso ei voi vaatia tiettyä esinettä tai asuntoa tasingoksi.
• Hän voi maksaa rahana. Omaisuuden, jonka hän haluaa pitää, sijasta hän voi suorittaa rahaa osituksessa sovitun arvon mukaan.

Tasinkoon oikeutettu puoliso voi puolestaan saada osalleen työvälineitä ja muuta irtaimistoa, jota hän tarvitsee elinkeinonsa jatkamiseen, kunhan siitä ei aiheudu tuntuvaa haittaa toiselle puolisolle.

Leski ei maksa tasinkoa perillisille

Kun ositus tehdään puolison kuoleman jälkeen, laki suojaa leskeä: leski ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille, vaikka hän olisi osapuolista varakkaampi. Jos taas vainajan säästö oli suurempi, leski voi saada kuolinpesältä tasinkoa. Kuoleman jälkeisestä osituksesta kerrotaan tarkemmin oppaassa jäämistöositus.

Tasinko ja verotus

Verohallinnon ohjeen mukaan tasinko, jonka määrä ja perusteet on selvitetty osituslaskelmalla, ei ole vastikkeellinen saanto. Sen suorittamisesta ei siksi synny varainsiirtoveroa eikä luovutusvoittoa – ei silloinkaan, kun tasinko maksetaan osituksen ulkopuolisilla varoilla, esimerkiksi omilla säästöillä.

Veroja voi sen sijaan seurata silloin, kun

• maksu ylittää lasketun tasingon – ylittävä osa on vastiketta saadusta omaisuudesta,
• maksun suorittaa tasinkoon oikeutettu puoliso – kyse ei ole tasingosta,
• ositussopimuksesta puuttuu osituslaskelma – tällöin tasingoksi nimetty maksu voidaan käsitellä vastikkeena.

Jos vastiketta vastaan siirtyy kiinteistö, asunto-osake tai muu arvopaperi, saaja voi joutua maksamaan varainsiirtoveroa, ja luovuttajalle voidaan laskea luovutusvoitto. Jos tasinkoon oikeutettu puoliso luopuu tasingosta kokonaan tai osaksi, luopumisella voi olla perintö- ja lahjaverotuksessa omat seurauksensa.

Kun tasaus tuntuu kohtuuttomalta

Ositusta voidaan sovitella, jos se muuten johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Sovittelussa katsotaan erityisesti avioliiton kestoa ja sitä, miten kumpikin on toiminut yhteisen talouden hyväksi. Sovittelulla tasinkoa voidaan rajoittaa tai se voidaan poistaa, ja tietty omaisuus voidaan jättää avio-oikeuden ulkopuolelle.

Sovittelu, tasingosta luopuminen ja osittainen ositus ovat tilanteita, joissa lopputulos riippuu yksilöllisestä arviosta. Ne edellyttävät oikeudellista harkintaa, jota tämä palvelu ei kata, eikä osituskirja-palvelu laadi niitä.

Avio-oikeudella on myös määräaika: se vanhentuu tietyn ajan kuluttua avioerosta, ellei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu hakemalla pesänjakajaa. Määräajasta kerrotaan oppaassa ositus avioerossa.

Kirjaa laskelma osituskirjaan

Osituslaskelma ei ole vain muodollisuus. Se osoittaa, mistä tasinko on laskettu, ja juuri siihen Verohallinto nojaa, kun se arvioi, onko maksu tasinkoa vai vastiketta. Hyvin laadittu osituskirja kertoo

• kummankin puolison varat ja velat sekä säästön,
• avio-osat ja tasingon määrän ja suunnan,
• miten tasinko suoritetaan – rahana, omaisuutena vai molemmin,
• mahdollisen vastikkeen erikseen.

Lähteet ja lisätiedot

• Avioliittolaki (234/1929), Finlex – omaisuus avioliiton aikana ja avio-oikeus (34–35 §), osituksen toimittaminen (85 §), avio-oikeuden ulkopuolinen omaisuus (90 §), henkilökohtaiset esineet (91 §), vastikkeet (92–95 §), säästön laskeminen (99 §), avio-osa (100 §), tasingon suorittaminen ja lesken asema (103 §), sovittelu (103 b §) ja avio-oikeuden vanhentuminen (103 c §). Luettu 24.9.2026.
• Vastikkeellinen saanto osituksessa ja erottelussa, Verohallinto – syventävä vero-ohje VH/439/00.01.00/2025, annettu 18.8.2025: tasinko osituslaskelman perusteella, vastike ja veroseuraamukset. Luettu 24.9.2026.
• Varainsiirtovero vaihtokaupan, osituksen ja perinnönjaon yhteydessä, Verohallinto – milloin osituksessa tulee maksettavaksi varainsiirtoveroa. Luettu 24.9.2026.

Usein kysytyt kysymykset

Alla vastauksia tasinkoa koskeviin yleisimpiin kysymyksiin.