Valtakirjan peruuttaminen – näin valtuutus päättyy

Valtakirjan tekemisestä puhutaan paljon ja sen päättämisestä ei juuri lainkaan. Silti valtuutus on järjestely, jolla on alku ja loppu, ja loppu jää usein hoitamatta: tehtävä tuli hoidetuksi, tilanne muuttui tai välit muuttuivat, ja asiakirja jäi jonnekin.

Se on riski, ja se on täysin vältettävissä. Valtuutus ei lakkaa sillä, että valtuuttaja muuttaa mielensä. Se lakkaa sillä, että asiakirja poistuu käytöstä ja että siitä kerrotaan niille, jotka siihen voisivat luottaa.

Miksi tämä ei ole pelkkä muodollisuus

Valtakirjan idea on, että se näytetään jollekulle kolmannelle. Sen arvo on juuri siinä, että vastaanottaja voi luottaa asiakirjaan ilman että hänen tarvitsee soittaa valtuuttajalle joka kerta. Se on koko syy siihen, miksi valtakirja toimii.

Sama ominaisuus on peruuttamisen ongelma. Jos asiakirja jää valtuutetun haltuun ja hän esittää sen jollekulle, joka ei tiedä valtuutuksen päättyneen, tuo kolmas osapuoli on toiminut vilpittömässä mielessä sen perusteella mitä hänelle näytettiin. Tilanne on hankalin juuri hänelle — ja sitä kautta valtuuttajalle.

Peruuttaminen käytännössä: kaksi tekoa

1. Ota asiakirja pois käytöstä

Ensimmäinen ja tärkein teko kohdistuu paperiin. Pyydä valtakirja takaisin valtuutetulta ja hävitä se, tai jos se on omassa hallussasi, hävitä se. Jos kappaleita on useita — ja niitä on yllättävän usein — jokainen on saatava pois.

Tämä on se osa, joka jää helpoiten tekemättä, koska se tuntuu epäkohteliaalta. Se ei kuitenkaan ole kannanotto valtuutettuun eikä epäluottamuksen osoitus. Se on sama asia kuin avainten palauttaminen: järjestely päättyi, ja järjestelyn väline palautuu.

2. Kerro niille, jotka ovat sen nähneet

Toinen teko kohdistuu vastaanottajiin. Käy läpi, kenelle valtakirja on esitetty tai kenelle se olisi voitu esittää, ja ilmoita heille että valtuutus on päättynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa useimmiten pankkia, mutta myös vakuutusyhtiötä, isännöitsijää, terveydenhuollon toimijaa tai viranomaista sen mukaan, mihin valtuutus tehtiin.

Ilmoitus kannattaa tehdä niin, että sen tekeminen voidaan jälkikäteen osoittaa: verkkopankkiviesti, sähköposti tai kirje on tässä parempi kuin puhelu, jota kukaan ei muista.

Kadonnut valtakirja

Tämä on tilanne, jota moni pelkää eniten ja jota varten on olemassa oma menettely. Jos valtakirjaa ei saa takaisin — se on kadonnut, valtuutettu ei palauta sitä, tai yhteys on katkennut — valtuuttaja ei jää sidotuksi asiakirjaan loputtomiin.

Valtakirja voidaan hakemuksesta julistaa tehottomaksi tuomioistuimessa. Menettely on olemassa nimenomaan tätä varten, ja sen jälkeen asiakirjaan ei voi enää tehokkaasti vedota. Hakemuksen tekemisen tavan, oikean tuomioistuimen ja tarvittavat liitteet voi tarkistaa käräjäoikeudelta.

Käytännön johtopäätös on kuitenkin ennaltaehkäisevä: tätä tilannetta on helpompi välttää kuin korjata. Määräaikainen valtuutus vanhenee itsestään, kertaluonteiseen tehtävään rajattu valtuutus kuluu loppuun käytössä, ja kummassakaan tapauksessa kadonnut paperi ei ole yhtä suuri ongelma kuin toistaiseksi voimassa olevassa yleisvaltuutuksessa.

Esimerkkitilanne

Pekka antoi naapurilleen valtakirjan hoitaakseen yhden asian remontin ajaksi kaksi vuotta sitten. Remontti valmistui, naapuri muutti pois, eikä valtakirjaa koskaan pyydetty takaisin. Asiakirjassa ei ollut päättymispäivää. Pekka ei tiedä, missä se on. Jos valtuutus olisi kirjoitettu päättymään remontin arvioituun valmistumiseen, koko kysymystä ei olisi.

Milloin valtuutus päättyy ilman erillistä peruuttamista

Kaikki valtuutukset eivät vaadi peruuttamista, ja tämä kannattaa tietää jo valtakirjaa tehtäessä.

• Määräaikainen valtuutus päättyy siinä mainittuna päivänä. Tämä on yksinkertaisin tapa varmistaa, ettei valtuutus jää elämään.
• Yhteen tehtävään rajattu valtuutus on käytännössä käytetty, kun tehtävä on hoidettu — vastaanottajalla ei ole enää mitään, mitä sen nojalla tehdä.
• Toistaiseksi voimassa oleva yleisvaltuutus ei pääty itsestään mihinkään. Se on voimassa niin kauan kuin asiakirja on olemassa. Juuri tämä on se laji, joka on aktiivisesti peruutettava.

Tästä seuraa käytännöllinen neuvo, joka kuuluu valtakirjan tekohetkeen eikä peruuttamishetkeen: laita valtuutukselle päättymispäivä aina kun se on mahdollista. Se ei maksa mitään, se ei haittaa mitään, ja se poistaa useimmiten koko tämän oppaan aiheen.

Edunvalvontavaltuutus on eri asia

Tämä opas koskee tavallista valtakirjaa. Edunvalvontavaltuutus on eri asiakirja eri tarkoitukseen: se tehdään toimintakyvyn menettämisen varalle, se on muotosidonnainen, ja se tulee voimaan vasta kun holhousviranomainen on vahvistanut sen.

Myös sen peruuttamiseen liittyy omat edellytyksensä ja oma menettelynsä, eikä tämän oppaan käytännön ohje sovellu siihen sellaisenaan. Jos peruutettavana on edunvalvontavaltuutus, aloita sen omasta oppaasta.

Yhteenveto

Valtuutuksen päättäminen on kaksi tekoa: asiakirja pois käytöstä ja ilmoitus niille, jotka ovat sen nähneet. Kumpikin on nopea, ja kumpikin jää helposti tekemättä juuri siksi, ettei niitä koeta kiireellisiksi.

Paras hetki hoitaa peruuttaminen on kuitenkin ennen kuin se on ajankohtaista: kirjoita valtuutukseen päättymispäivä silloin, kun laadit sen. Silloin peruuttaminen tapahtuu itsestään, eikä kadonnutta paperia tarvitse etsiä.