Valtakirja pankkiin – mitä tarkistat ennen kuin menet

Pankkiasiointi on tavallisin syy tehdä valtakirja. Joku on sairaalassa, ulkomailla tai muuten estynyt, ja jonkun toisen pitäisi hoitaa yksi asia hänen puolestaan. Ja juuri pankissa valtakirja myös useimmin torjutaan — ei siksi, että asiakirja olisi väärin tehty, vaan siksi, että pankilla on siitä oma vaatimuksensa, jota kukaan ei kertonut etukäteen.

Tämä opas ei kerro, mitä juuri sinun pankkisi hyväksyy. Kukaan ulkopuolinen ei voi kertoa sitä, ja jos joku kertoo, kannattaa suhtautua varauksella. Sen sijaan tämä opas kertoo, mitä kysyt etukäteen ja mitä valtakirjassa on hyvä olla, jotta kysymykset jäävät mahdollisimman vähiin.

Miksi pankki ei ole tavallinen vastaanottaja

Valtakirja on valtuuttajan tahdonilmaisu: sillä hän kertoo kolmannelle osapuolelle, että joku toinen saa toimia hänen puolestaan. Useimmat vastaanottajat lukevat asiakirjan, toteavat sen selväksi ja toimivat sen mukaan.

Pankki on eri asemassa kahdesta syystä, ja molemmat ovat asiakkaan eduksi. Ensinnäkin pankki vastaa asiakkaansa varoista: jos se päästää väärän henkilön tilille, vahinko on rahallinen ja välitön. Toiseksi pankilla on lakisääteisiä velvollisuuksia asiakkaan tuntemiseen ja tunnistamiseen, eivätkä ne poistu sillä, että joku esittää paperin.

Käytännössä tästä seuraa, että pankki arvioi valtakirjaa tiukemmin kuin moni muu vastaanottaja. Se ei tarkoita, että pankki olisi hankala. Se tarkoittaa, että valtakirjan on kestettävä tarkempi luku — ja että sen laatijan kannattaa tietää se etukäteen.

Kysy nämä omalta pankiltasi ennen kuin laadit asiakirjan

Tämä on oppaan tärkein osa, ja se on tarkoituksella kysymyslista eikä vastauslista. Vastaukset vaihtelevat pankeittain ja tehtävittäin, ja ne voivat muuttua — mutta kysymykset ovat samat kaikkialla. Yksi puhelu tai verkkopankkiviesti ennen asiakirjan laatimista säästää tyypillisesti yhden turhan käynnin.

• Hyväksyttekö vapaamuotoisen valtakirjan tähän tehtävään, vai onko teillä oma lomakkeenne? Tämä on tärkein kysymys, koska myöntävä vastaus tekee lopuista helppoja ja kieltävä säästää koko työn.
• Mitä tehtävästä pitää käydä ilmi? Riittääkö ”pankkiasioiden hoitaminen”, vai halutaanko yksilöity tili, toimenpide tai summa?
• Miten valtuuttaja ja valtuutettu tunnistetaan? Riittääkö valtuutetun oma henkilöllisyystodistus, vai halutaanko jotain valtuuttajalta?
• Vaaditteko todistajia tai alkuperäistä kappaletta? Kelpaako skannattu tai valokuvattu valtakirja, vai onko paperi tuotava paikalle?
• Onko valtuutuksen voimassaololle vaatimuksia? Jotkin tehtävät hoituvat kertavaltuutuksella, toisissa halutaan nähdä päättymispäivä.
• Kuinka kauan käsittely kestää? Jos asialla on aikataulu — erääntyvä lasku, sovittu maksupäivä — tämä kannattaa tietää ennen kuin luottaa yhteen käyntiin.

Mitä valtakirjassa on hyvä olla

Riippumatta siitä, mitä vastaanottaja vaatii, hyvä valtakirja vastaa ennalta niihin kysymyksiin, joita sen lukija joutuisi muuten esittämään. Näitä on käytännössä viisi.

1. Kuka valtuuttaa ja kuka on valtuutettu

Molemmat yksilöitynä niin, ettei sekaannuksen varaa jää. Suomalaiset nimet eivät ole ainutkertaisia, ja vastaanottajan on pystyttävä yhdistämään asiakirjassa mainittu henkilö siihen ihmiseen, joka seisoo tiskillä.

2. Mitä valtuutettu saa tehdä

Tämä on kohta, jossa valtakirjat useimmin kaatuvat. Houkutus on kirjoittaa valtuutus laajaksi varmuuden vuoksi, mutta vaikutus on päinvastainen: mitä yleisemmin tehtävä on kuvattu, sitä enemmän lukijalle jää tulkittavaa, ja sitä todennäköisemmin hän kysyy lisää. Yksi täsmällisesti kuvattu tehtävä menee läpi helpommin kuin kaikkien asioiden hoitaminen.

3. Kuinka kauan valtuutus on voimassa

Määräaikainen valtuutus on pankkiasioinnissa usein käytännöllisempi kuin toistaiseksi voimassa oleva. Se rajaa riskiä, se tekee valtuutuksen tarkoituksen näkyväksi, ja se vähentää tarvetta muistaa peruuttaa valtuutus jälkikäteen.

4. Päiväys ja valtuuttajan allekirjoitus

Ilman näitä asiakirja on luonnos. Päiväys kertoo myös lukijalle, ettei valtuutus ole vuosien takainen, mikä on oma kysymyksensä silloin kun valtakirja esitetään pitkän ajan kuluttua.

5. Todistajat, jos ne ovat saatavilla

Tavalliselle valtakirjalle ei ole yleistä lakisääteistä todistajavaatimusta, mutta yksittäinen vastaanottaja voi edellyttää todistajia omana käytäntönään. Kahden todistajan pyytäminen on halpa varotoimi: se ei voi haitata, ja se voi poistaa yhden syyn palata kotiin hakemaan lisää papereita.

Esimerkkitilanne

Marja on leikkauksen jälkeen viikkoja sairaalassa ja hänen laskunsa erääntyvät. Hän valtuuttaa poikansa hoitamaan yhden tilinsä maksuliikennettä kolmen kuukauden ajan. Valtakirjassa lukee tili, tehtävä ja päättymispäivä, ja poika soittaa pankkiin ennen käyntiä varmistaakseen, kelpaako vapaamuotoinen valtakirja vai halutaanko pankin oma lomake. Kysymys vie viisi minuuttia; ilman sitä käynti olisi voinut mennä hukkaan.

Tavallinen valtakirja ei kata toimintakyvyn menetystä

Tämä on oppaan tärkein rajaus, ja se on syytä lukea silloinkin, jos tilanne tuntuu nyt selvältä.

Tavallinen valtakirja perustuu siihen, että valtuuttaja itse kykenee päättämään asioistaan ja valvomaan, mitä valtuutettu hänen puolestaan tekee. Jos valtuuttaja menettää toimintakykynsä, tavallisen valtakirjan käyttäminen käy oikeudellisesti epävarmaksi, eivätkä pankit ja viranomaiset sitä silloin yleensä hyväksy. Tämä tulee vastaan juuri silloin, kun apua eniten tarvittaisiin.

Toimintakyvyn heikkenemisen varalle tehdään edunvalvontavaltuutus. Se on eri asiakirja, se on muotosidonnainen, ja se tulee voimaan vasta kun holhousviranomainen on vahvistanut sen. Sitä ei voi korvata tavallisella valtakirjalla eikä päinvastoin — ne on tehty eri tilanteisiin.

Kun valtakirjaa ei hyväksytä

Näinkin käy, eikä se yleensä tarkoita, että asiakirjassa olisi vikaa. Tavallisia syitä on kolme, ja jokaisella on suora korjaus.

Tehtävä on kuvattu liian yleisesti. Korjaus on kirjoittaa uusi valtakirja, jossa tehtävä on rajattu siihen mitä ollaan tekemässä. Tämä on ylivoimaisesti tavallisin syy.

Vastaanottajalla on oma menettelynsä. Erityisesti tilin käyttöön liittyvissä asioissa monella pankilla on oma lomakkeensa tai oma tapansa, jota se käyttää vapaamuotoisen valtakirjan sijaan. Korjaus on kysyä se ja käyttää sitä.

Tunnistaminen ei onnistu. Jos valtuuttajaa ei tavoiteta eikä hänen henkilöllisyyttään voida varmistaa, valtakirja ei auta riippumatta siitä, mitä siinä lukee. Jos taustalla on toimintakyvyn heikkeneminen, oikea asiakirja on edunvalvontavaltuutus — mutta se on tehtävä silloin, kun valtuuttaja vielä kykenee sen tekemään.

Yhteenveto

Pankkivaltakirjassa onnistuminen on enimmäkseen valmistautumista. Soita tai lähetä viesti omalle pankillesi ennen kuin laadit asiakirjan, kirjaa tehtävä täsmällisesti eikä varmuuden vuoksi laajasti, laita valtuutukselle päättymispäivä ja muista päiväys ja allekirjoitus. Näillä neljällä asialla suurin osa ongelmista on jo ohitettu.

Ja jos kysymys on varautumisesta eikä yhdestä asiasta nyt, kysymys ei ole valtakirjasta lainkaan.