Perinnöstä luopuminen – tekeminen ja verotus
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan. Moni harkitsee perinnöstä luopumista esimerkiksi siksi, että haluaa omaisuuden siirtyvän suoraan omille lapsilleen, tai koska ei itse tarvitse sitä. Luopuminen on laissa säädetty mahdollisuus, mutta sen tapa ja ajoitus ratkaisevat, kuka perinnön saa ja kuka maksaa veron. Tästä oppaasta näet, miten luopuminen tehdään oikein ja milloin se ei enää ole luopumista vaan lahja.
Kaksi hetkeä luopua
Perinnöstä voi luopua kahdessa eri vaiheessa, ja niihin pätevät eri säännöt.
Perinnönjättäjän eläessä. Perillinen voi luopua tulevasta perinnöstään ilmoittamalla siitä perinnönjättäjälle kirjallisesti tai hyväksymällä testamentin, jonka perinnönjättäjä on tehnyt toisen hyväksi. Muut sopimukset elossa olevan ihmisen jäämistöstä ovat pätemättömiä. Ennakkoon luopunut saa kuitenkin lakiosansa, ellei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta tai lakiosaa vastaava omaisuus tule hänen puolisolleen testamentilla tai hänen jälkeläisilleen.
Perinnönjättäjän kuoltua. Perillinen ja testamentinsaaja voivat luopua oikeudestaan kuoleman jälkeen, kunhan he eivät ole jo toimineet niin, että heidän katsotaan ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. Testamentilla saadusta omaisuudesta voi luopua vasta perinnönjättäjän kuoltua.
Kenelle luopujan osuus menee
Tämä on luopumisen tärkein ja usein väärinymmärretty kohta: luopuja ei voi valita, kenelle hänen osuutensa menee. Luopumiseen ei saa sisältyä ehtoja. Osuus menee niille, joilla olisi ollut oikeus perintöön, jos luopuja olisi kuollut ennen perinnönjättäjää.
Käytännössä tämä tarkoittaa perimysjärjestyksen mukaista sijaantuloa. Jos luopujalla on lapsia, he tulevat hänen sijaansa ja saavat hänen osuutensa. Siksi puhutaan usein perinnöstä luopumisesta lapsen hyväksi: tulos on se, mutta ei siksi, että luopuja valitsi sen, vaan koska laki ohjaa osuuden niin. Jos luopujalla ei ole jälkeläisiä, osuus jakautuu muiden perillisten kesken. Miten sijaantulo toimii, näet oppaasta perimysjärjestys.
Tiesitkö?
Jos haluat, että osuutesi menee jollekulle muulle kuin sille, jolle laki sen ohjaisi, luopuminen ei ole oikea väline. Silloin perintö otetaan vastaan ja omaisuus annetaan eteenpäin lahjana – jolloin veroa maksetaan kahteen kertaan: perintöveroa ja lahjaveroa.
Mitä luopuminen tarkoittaa verotuksessa
Verohallinnon mukaan luopuja ei maksa perintöveroa, jos hän luopuu ennen kuin on ottanut perinnön vastaan. Perintöveron maksavat silloin ne, jotka saavat perinnön hänen sijastaan, oman veroluokkansa ja osuutensa mukaan. Luopuminen on tällöin kuin luopuja olisi jäänyt perimysjärjestyksen ulkopuolelle.
Perintö katsotaan otetuksi vastaan, jos perillinen on käyttänyt kuolinpesään liittyviä omistajan oikeuksia. Verohallinnon mukaan tällaista on esimerkiksi, jos perillinen on
- jakanut tai myynyt pesän omaisuutta tai perinyt pesän saatavia,
- antanut valtakirjan pesän omaisuuden myyntiin,
- tehnyt lakiosailmoituksen tai nostanut testamentin moitekanteen,
- ottanut vastaan omaisuutta edes osittain,
- ottanut vastaan rahaa tai muuta omaisuutta vastikkeeksi luopumisesta.
Perunkirjoitukseen osallistuminen ei estä luopumista.
Luopuminen muuttuu lahjaksi, jos se tehdään väärin
Jos perillinen luopuu vain osittain, pitää itsellään hallintaoikeuden, rajoittaa saajan oikeuksia tai ottaa vastiketta, kyse ei ole verotuksessa luopumisesta. Silloin hän maksaa perintöveron ja saaja maksaa lahjaveron. Testamentista voi joissakin tilanteissa luopua osittain – rajanveto on kuvattu Verohallinnon ohjeessa.
Miten luopuminen tehdään
Perinnöstä luovutaan kirjallisesti. Verohallinnon ohjeen mukaan luopumisesta voi tehdä erillisen asiakirjan tai antaa ilmoituksen perukirjassa, ja luopumisilmoitus on allekirjoitettava. Todistajien allekirjoitukset ovat suositeltavia mutta eivät välttämättömiä.
Luopuminen kannattaa tehdä ennen kuin pesän asioita aletaan hoitaa, ja se on hyvä kirjata perukirjaan, koska perukirja on myös perintöverotuksen perusta. Jos testamentista luovutaan osittain, perukirjan liitteeksi toimitetaan selvitys siitä, mistä varoista tarkalleen luovutaan.
Perukirjaan kirjataan osakkaat, varat, velat ja mahdolliset luopumiset – kokoa se ohjatusti kuolinpäivän tietojen mukaan.
Aloita perukirjaLuopuminen ja alaikäiset lapset
Kun luopujan osuus siirtyy hänen alaikäisille lapsilleen, lapsista tulee kuolinpesän osakkaita. Heidän asioitaan hoitaa edunvalvoja, ja perinnönjako, joka tehdään ilman pesänjakajaa, edellyttää alaikäisen puolesta Digi- ja väestötietoviraston lupaa. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun luopumista harkitaan, koska se vaikuttaa pesän jakamisen aikatauluun ja menettelyyn.
Sitovan perinnönjakokirja ei sovellu tilanteeseen, jossa joku osakkaista ei voi itse allekirjoittaa jakoa, kuten alaikäinen osakas. Tällainen jako edellyttää yksilöllistä järjestelyä, jota tämä palvelu ei kata.
Hallintaoikeudesta luopuminen
Leski, joka on perukirjassa ilmoittanut pitävänsä hallintaoikeuden asuntoon, tai henkilö, joka on saanut hallintaoikeuden testamentilla, voi Verohallinnon mukaan luopua hallintaoikeudesta milloin tahansa, esimerkiksi erillisellä ilmoituksella tai omaisuuden myynnin yhteydessä.
Lähteet ja lisätiedot
- Perintökaari (40/1965), Finlex – luopuminen perittävän eläessä ja lakiosa (17 luvun 1 §), luopuminen kuoleman jälkeen (17 luvun 2 a §) ja sijaantulo (2 luvun 1 §). Luettu 24.9.2026.
- Perinnöstä luopuminen, Verohallinto – luopumisen verovaikutus, perinnön vastaanottamiseksi katsottavat toimet, luopumisen muoto ja hallintaoikeudesta luopuminen. Luettu 24.9.2026.
- Luopumiset perintö- ja lahjaverotuksessa, Verohallinto – syventävä vero-ohje A49/200/2017. Luettu 24.9.2026.
- Laki holhoustoimesta (442/1999), Finlex – perinnönjako ilman pesänjakajaa edunvalvojan luvanvaraisena toimena (34 §).
Usein kysytyt kysymykset
Alla vastauksia perinnöstä luopumista koskeviin yleisimpiin kysymyksiin.