Avio-oikeus – mitä se tarkoittaa ja miten rajataan

Avio-oikeus on avioliiton omaisuussuhteiden peruskäsite, ja silti moni käsittää sen väärin. Se ei tarkoita, että puolisot omistaisivat kaiken yhdessä. Se tarkoittaa oikeutta saada osituksessa puolet puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta, kun avioliitto päättyy. Tästä oppaasta näet, mitä avio-oikeus koskee, milloin se toteutuu ja miten sen voi rajata pois.

Mitä avio-oikeus on

Avioliittolain mukaan kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen perusteella puolisot – tai leski ja vainajan perilliset – saavat osituksessa kumpikin puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä eli nettovarallisuudesta.

Avio-oikeus koskee lähtökohtaisesti kaikkea puolisoiden omaisuutta: myös ennen avioliittoa hankittua, perintönä saatua ja toisen nimissä olevaa. Laki ei erottele omaisuutta sen mukaan, milloin tai miten se on saatu. Poikkeukset syntyvät vain siitä, mitä on erikseen määrätty.

Avio-oikeus ei ole yhteisomistusta

Avioliiton aikana kumpikin omistaa omansa. Omaisuus, joka puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle, ja samoin hänen omaisuuttaan on se, mitä hän saa avioliiton aikana. Kumpikin myös hallitsee omaisuuttaan itse.

Tästä on yksi tärkeä poikkeus, joka ei kuitenkaan johdu avio-oikeudesta: puolisoiden yhteinen koti. Puoliso ei saa ilman toisen suostumusta luovuttaa kiinteistöä tai asunto-osaketta, joka on tarkoitettu puolisoiden yhteiseksi kodiksi, eikä yhteistä asuntoirtaimistoa. Sääntö suojaa kotia riippumatta siitä, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ja se on voimassa myös avioehdosta huolimatta.

Miten avio-oikeuden voi rajata

Avioliittolain mukaan avio-oikeutta ei ole omaisuuteen, josta on niin määrätty

• avioehtosopimuksessa, jonka puolisot tai kihlakumppanit tekevät ja rekisteröivät,
• lahjakirjassa, jolla joku antaa omaisuutta toiselle,
• testamentissa, jolla joku jättää omaisuutta toiselle, tai
• henkivakuutuksen edunsaajamääräyksessä.

Avio-oikeus ei myöskään ulotu siihen, mikä on tullut tällaisen omaisuuden sijaan: jos rajattu asunto myydään ja tilalle ostetaan toinen, myös uusi on rajattu. Omaisuuden tuottoon, kuten vuokratuloihin tai osinkoihin, avio-oikeus sen sijaan ulottuu, ellei tuottoakin ole erikseen rajattu.

Kaksi viimeksi mainittua reittiä ovat usein hyödyllisiä vanhemmille. Kun he antavat lapselleen lahjan tai jättävät perinnön, he voivat itse määrätä, ettei lapsen puolisolla ole siihen avio-oikeutta – eikä lapsen tarvitse tehdä puolisonsa kanssa avioehtoa sen suojaamiseksi. Lahjakirjalla tehtävä ehto vaatii kuitenkin muotoa: avioliittolain mukaan tällaisen lahjakirjan on oltava päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.

Avioehdolla puolisot päättävät itse

Puolisot voivat avioehtosopimuksella sulkea avio-oikeuden pois kokonaan tai vain tietyn omaisuuden osalta, molemmilta tai vain toiselta. Digi- ja väestötietoviraston mukaan avioehdossa voidaan sopia esimerkiksi, että avio-oikeus ei koske avioliittoa edeltänyttä varallisuutta tai puolison perintöä, yritystä tai maatilaa. Avioehto on voimassa vasta, kun se on rekisteröity.

Jos avio-oikeus on suljettu pois kokonaan, avioliiton päättyessä ei tehdä ositusta vaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin pitää omansa. Ero on selitetty oppaassa ositus vai omaisuuden erottelu.

Milloin avio-oikeus toteutuu

Avio-oikeus toteutuu osituksessa, joka tehdään avioeron tai puolison kuoleman jälkeen, jos puoliso tai vainajan perillinen sitä vaatii. Avioerossa avio-oikeuden ulkopuolelle jää omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut sen jälkeen, kun avioeroasia tuli vireille.

Avio-oikeudella on myös määräaika: se vanhentuu kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisesta avioeropäätöksestä, ellei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu hakemalla pesänjakajaa. Puolisot voivat sopia pidemmästä ajasta kirjallisella sopimuksella, joka rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastossa.

Miten ositus käytännössä lasketaan, on kuvattu oppaassa tasinko, ja mitä avio-oikeus merkitsee kuolemantapauksessa, oppaassa avioehto ja kuolema.

Lähteet ja lisätiedot

• Avioliittolaki (234/1929), Finlex – oma omaisuus (34 §), avio-oikeus ja sen rajaaminen (35 §), yhteisen kodin suoja (38 ja 39 §), avioehtosopimus (41–44 §), ositus (85 §), avio-oikeuden ulkopuolinen omaisuus avioerossa (90 §), vanhentuminen ja sitä koskeva sopimus (103 c ja 103 d §) sekä lahjakirjan ja avioehdon muoto (66 §). Luettu 24.9.2026.
• Avioehtosopimuksen rekisteröinti, Digi- ja väestötietovirasto – mitä avioehdossa voidaan sopia. Luettu 24.9.2026.

Usein kysytyt kysymykset

Alla vastauksia avio-oikeutta koskeviin yleisimpiin kysymyksiin.