Perinnönjaon edellytykset ja oikea järjestys

Perinnönjako ei ole irrallinen toimitus vaan kuolinpesän selvittämisen viimeinen vaihe. Sitä ennen pesä selvitetään tietyssä järjestyksessä, ja järjestyksellä on väliä: jokainen vaihe rakentaa pohjan seuraavalle. Tämä opas käy läpi, mitä perinnönjako edellyttää ja missä järjestyksessä kuolinpesä selvitetään.

Miksi järjestyksellä on väliä

Perinnönjaossa jaetaan se, mitä jäämistöön lopulta jää. Jotta se tiedetään, on ensin selvitettävä ketkä ovat osakkaita, mitä omaisuutta pesässä on ja mitkä velat siitä vähennetään. Jos jako tehtäisiin ennen näitä vaiheita, se tehtäisiin epävarmalle pohjalle ja voisi osoittautua myöhemmin virheelliseksi.

Siksi kuolinpesä selvitetään vaihe vaiheelta ennen jakoa.

Perunkirjoitus on aina tehtävä ennen jakoa, ja pesän velat on selvitettävä. Jos vainaja oli avioliitossa ja puolisoilla oli avio-oikeus, myös ositus lesken kanssa tehdään ennen perinnönjakoa – se ratkaisee jaettavan jäämistön laajuuden. Ositus ja jako voidaan koota samaan asiakirjaan, mutta ositus on järjestyksessä ensin. Jako toimitetaan, kun yksikin osakas sitä vaatii.

Järjestys ei ole pelkkä suositus. Perintökaaren 23 luvun 1 § sanoo suoraan kaksi asiaa: jokaisella osakkaalla on oikeus vaatia jakoa sitten kun pesä on selvitetty, ja jos vainaja oli naimisissa, on ennen perinnönjakoa toimitettava omaisuuden ositus.

1. Perunkirjoitus on perinnönjaon perusta

Perukirja tehdään aina ennen perinnönjakoa. Siitä selviää, ketkä ovat pesän osakkaita ja mitä omaisuutta sekä velkoja pesässä on. Ilman tätä tietoa ei tiedetä, keiden kesken ja mitä jaetaan. Perukirja on siis perinnönjaon välttämätön perusta.

Jos perunkirjoitus on vielä tekemättä, se on luontevaa hoitaa ensin. Käsittelemme perunkirjoituksen kulkua oppaassa näin perunkirjoitus etenee, ja perukirjan voit koota perukirjapalvelussa.

2. Lesken ositus, jos vainaja oli naimisissa

Jos vainaja oli naimisissa, leskeen liittyvä ositus tai omaisuuden erottelu tehdään tavallisesti ennen perinnönjakoa. Sillä ratkaistaan, mikä osa omaisuudesta kuuluu jaettavaan jäämistöön ja mikä jää leskelle. Vasta tämän jälkeen jäämistön laajuus on selvä.

Järjestys ei kuitenkaan tarkoita kahta erillistä toimeksiantoa. Ositus on loogisesti ensin, mutta molemmat vaiheet mahtuvat yhteen ja samaan asiakirjaan: ositus omana osionaan ja jako sen jälkeen. Ohjattu palvelu tekee juuri näin, kun ositusta ei ole toimitettu.

Ositus on toimitettava ennen perinnönjakoa silloin, kun vainaja oli avioliitossa ja puolisoilla oli avio-oikeus toistensa omaisuuteen: vasta ositus ratkaisee, mikä osa omaisuudesta kuuluu jaettavaan jäämistöön ja mikä jää leskelle. Näin jäämistön laajuus on selvillä ennen kuin se jaetaan osakkaiden kesken.

3. Velkojen selvittäminen

Ennen kuin jäämistö jaetaan, pesän velat ja vainajan viimeiset kulut selvitetään. Jaettavaksi jää vasta se omaisuus, joka velkojen jälkeen jää jäljelle. Tämä suojaa sekä osakkaita että velkojia.

Velkojen selvittäminen ei ole jaon tekijän oma harkintakysymys. Perintökaaren 21 luvun 6 §:n mukaan ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa, ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava takaus tai muu vakuus. Lisäksi saman lain 23 luvun 2 §:n mukaan jakoon ei saa osakkaan kiellosta huolimatta ryhtyä, ennen kuin perunkirjoitus on toimitettu ja kaikki tiedossa olevat velat on maksettu tai varat niiden maksamiseen pantu erityiseen hoitoon.

4. Vasta sitten perinnönjako

Kun pesä on selvitetty – osakkaat tiedossa, mahdollinen ositus tehty ja velat selvitetty – jäämistö voidaan jakaa osakkaiden kesken. Kun osakkaat ovat yhtä mieltä, jako tehdään sopimusjakona: osakkaat sopivat jaosta ja allekirjoittavat perinnönjakokirjan – ja kaksi esteetöntä henkilöä todistaa sen oikeaksi. Kun tähän vaiheeseen on päästy, jaon voi dokumentoida perinnönjakokirjaksi samoista tiedoista, jotka pesän selvittäminen on jo tuottanut. Sopimusjaon ja pesänjakajan toimittaman jaon eroa käsittelemme oppaassa sopimusjako vai toimitusjako.

Sopiiko tilanteesi ohjattuun palveluun

Ohjattu palvelu on tarkoitettu tilanteeseen, jossa pesä on selvitetty oikeassa järjestyksessä ja osakkaat ovat yhtä mieltä jaosta. Jos perunkirjoitus on vielä toimittamatta, palvelu ei laadi asiakirjaa lainkaan. Toimittamaton ositus ei sen sijaan ole este: palvelu kokoaa sen samaan asiakirjaan perinnönjaon kanssa. Yksilöllistä oikeudellista arviota edellyttävät edelleen erimielisyys, lakiosavaatimus, ulkomaankytkennät sekä alaikäinen tai muutoin edustettava osakas. Tunnistat nämä tilanteet oppaasta milloin perinnönjaon voi tehdä itse ja milloin tarvitset yksilöllistä neuvontaa.

Yhteenveto

Perinnönjako on kuolinpesän selvittämisen viimeinen vaihe. Sitä edeltää perunkirjoitus, tarvittaessa lesken ositus ja velkojen selvittäminen. Järjestyksellä on väliä, koska jokainen vaihe määrittää, mitä lopulta jaetaan. Kun pesä on selvitetty ja osakkaat yhtä mieltä, jako voidaan tehdä osakkaiden sopimuksella.

Lähteet ja lisätiedot

• Perintökaari (40/1965), Finlex – oikeus vaatia jakoa selvitetystä pesästä ja osituksen ensisijaisuus (23 luvun 1 §), jakokielto ennen perunkirjoitusta ja velkojen maksua (23 luvun 2 § ja 21 luvun 6 §) sekä perunkirjoituksen kolmen kuukauden määräaika (20 luvun 1 §).
• Tuloverolaki (1535/1992), Finlex – 17 §, jonka mukaan kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena.
• Perinnönjako, Verohallinto – milloin pesän voi jakaa ja miten perinnönjakokirja toimitetaan.

Usein kysytyt kysymykset

Alla vastauksia perinnönjaon edellytyksiä ja järjestystä koskeviin kysymyksiin.