Testamentin tyypit – omistusoikeus, hallintaoikeus ja keskinäinen testamentti

Kun teet testamenttia, yksi tärkeimmistä valinnoista on testamentin tyyppi – eli se, millaisen oikeuden testamentin saaja omaisuuteen saa. Valinta ei ole pelkkä muodollisuus: se vaikuttaa siihen, kuinka vapaasti saaja voi määrätä omaisuudesta, miten lesken asema turvataan ja miten perintöä verotetaan. Tästä oppaasta saat selkeän kuvan yleisimmistä testamenttityypeistä ja siitä, miten valitset tilanteeseesi sopivan.

Miksi testamentin tyypillä on väliä

Testamentilla ei vain määrätä, kuka saa omaisuuden, vaan myös millaisen oikeuden hän siihen saa. Sama omaisuus voidaan testamentata hyvin eri tavoin sen mukaan, halutaanko saajalle antaa täysi vapaus vai vain oikeus käyttää omaisuutta.

Tämä valinta vaikuttaa kolmeen asiaan:

• kuinka vapaasti saaja voi määrätä omaisuudesta (myydä, lahjoittaa, testamentata edelleen)
• miten lesken tai muun läheisen asema turvataan
• miten perintöä verotetaan

Juuri siksi testamenttityypin valinta kannattaa tehdä tietoisesti eikä vahingossa.

Täysi omistusoikeustestamentti

Täydessä omistusoikeustestamentissa saaja saa testamentatun omaisuuden omistukseensa ja voi pääsääntöisesti määrätä siitä vapaasti – käyttää, myydä, lahjoittaa tai testamentata sen edelleen.

Tämä on selkein ja yleisin testamenttityyppi. Se sopii tilanteisiin, joissa haluat antaa saajalle täyden määräysvallan omaisuuteen ilman ehtoja.

Esimerkiksi yksinkertainen testamentti, jossa määräät koko omaisuutesi tietylle henkilölle tai jaat sen useamman kesken, on tyypillisesti omistusoikeustestamentti.

Hallintaoikeustestamentti

Hallintaoikeustestamentissa omistusoikeus omaisuuteen siirtyy yhdelle henkilölle, mutta toinen henkilö saa hallintaoikeuden – eli oikeuden käyttää omaisuutta ja saada sen tuotto. Omistaja ei voi vapaasti määrätä omaisuudesta niin kauan kuin hallintaoikeus on voimassa.

Tyypillinen esimerkki on, että leski saa hallintaoikeuden yhteiseen kotiin, vaikka omistus siirtyy lapsille. Näin lesken asuminen turvataan, mutta omaisuus säilyy lasten omistuksessa.

Hallintaoikeustestamentti on suosittu juuri lesken aseman turvaamisessa, koska se yhdistää kaksi tavoitetta: lesken arjen turvan ja omaisuuden säilymisen seuraavalle sukupolvelle.

Verotuksellisesti hallintaoikeustestamentti on kevyt: pelkän hallintaoikeuden saaja ei maksa saannostaan perintöveroa. Omistajan perintöverotuksessa saannon arvosta puolestaan vähennetään hallintaoikeuden arvo (hallintaoikeusvähennys), joka lasketaan omaisuuden tuoton ja hallintaoikeuden haltijan iän perusteella. Tämä on merkittävä ero täyteen omistusoikeustestamenttiin, jossa saaja maksaa perintöveron koko saannon käyvästä arvosta. Voimassa olevat laskentaperusteet löytyvät vero.fi-palvelusta.

Esimerkkitilanne

Erkki haluaa, että hänen vaimonsa saa jäädä asumaan heidän yhteiseen kotiinsa, mutta että koti päätyy lopulta heidän lapsilleen. Hän tekee hallintaoikeustestamentin: omistusoikeus kotiin siirtyy lapsille, mutta vaimo saa hallintaoikeuden eli oikeuden asua kodissa ja käyttää sitä. Lapset eivät voi myydä kotia vaimon eläessä, mutta omistus on jo heillä.

Keskinäinen testamentti

Keskinäisessä testamentissa kaksi henkilöä – yleensä puolisot – testamenttaavat omaisuutensa toisilleen samalla asiakirjalla. Sen tavallisin tarkoitus on turvata lesken asema puolison kuoltua.

Keskinäinen testamentti ei ole erillinen vaihtoehto omistus- ja hallintaoikeudelle, vaan se voidaan laatia kummalla tahansa: leski voi saada omaisuuden joko täydellä omistusoikeudella tai pelkällä hallintaoikeudella. Olennaista on, että tekijöitä on kaksi ja kumpikin allekirjoittaa testamentin.

Keskinäisessä testamentissa on tyypillisesti myös toissijaismääräys siitä, kenelle omaisuus menee, kun molemmat tekijät ovat kuolleet.

Keskinäisessä testamentissa eloonjäänyt saa ensiksi kuolleen omaisuuden joko omistus- tai hallintaoikeuksin sen mukaan, kumpi on valittu; hallintaoikeusmuoto on verotuksellisesti kevyempi. Toissijaismääräyksellä puolestaan määrätään, kenelle omaisuus menee, kun molemmat tekijät ovat kuolleet. Eloonjäänyt saa vallita omaisuutta elinaikanaan, mutta ei voi testamentata edelleen sitä osuutta, joka toissijaismääräyksen mukaan kuuluu toissijaissaajille. Ilman toissijaismääräystä sovelletaan perintökaaren olettamasäännöksiä puolison perimyksestä.

Miten valitset oikean tyypin

Sopiva testamenttityyppi riippuu siitä, mitä haluat saavuttaa. Karkeana nyrkkisääntönä:

• Haluatko antaa saajalle täyden vapauden? → täysi omistusoikeustestamentti
• Haluatko turvata lesken asumisen mutta säilyttää omistuksen lapsilla? → hallintaoikeustestamentti
• Teettekö testamentin yhdessä puolison kanssa turvataksenne toisenne? → keskinäinen testamentti

Käytännössä valintaan vaikuttavat myös verotus, perheen tilanne ja lasten lakiosa. Nämä kannattaa miettiä kokonaisuutena, koska tyypin valinta vaikuttaa moneen asiaan yhtä aikaa.

Tyyppi ja lakiosa

Riippumatta valitusta testamenttityypistä, rintaperillisillä voi olla oikeus vaatia lakiosaansa. Testamenttityyppi ei poista lakiosaa: vaikka testamenttaisit omaisuuden hallintaoikeudella leskelle, lapsilla voi silti olla oikeus vaatia oma osuutensa.

Siksi testamenttityypin valinta ja lakiosan huomioiminen kuuluvat yhteen. Hyvin laadittu testamentti ottaa molemmat huomioon.

Testamentti on tehoton siltä osin kuin se estäisi rintaperillistä saamasta lakiosaansa, jos rintaperillinen vaatii lakiosaansa määräajassa. Tämä koskee myös hallintaoikeustestamenttia: hallintaoikeus väistyy lakiosan osalta. Siksi testamenttityypin valinta ja lakiosan huomioiminen kannattaa sovittaa yhteen.

Miksi tämä kannattaa tehdä huolella

Testamenttityypin valinta on kohta, jossa itse tehty testamentti menee usein pieleen: tekijä ei välttämättä tiedosta, että omistus- ja hallintaoikeus johtavat hyvin erilaiseen lopputulokseen saajan, lesken ja verotuksen kannalta. Väärä tyyppi voi tarkoittaa eri asiaa kuin oli tarkoitus – ja virhe paljastuu vasta kuoleman jälkeen, kun sitä ei enää voi korjata.

Ohjattu palvelu kysyy oikeat kysymykset tilanteeseesi, selittää tyyppien erot selkeästi ja auttaa valitsemaan sopivan – sekä muistuttaa muoto- ja todistamisvaatimuksista, jotka koskevat kaikkia testamenttityyppejä.